Arvostelussa Jälkiabortti - Sirit Rigor Mortis

Puh huh. Siinä vaiheessa, kun sade alkaa paiskomaan luomakuntaa ja lukitsee allekirjoittaneen kotiolosuhteisiin, on aika alkaa paiskomaan töitä ensimmäisen kerran MetalliMedian alaisuudessa.

Osuvaa sinällään on se, että ensimmäinen työstönaihe on yhtye, jonka nimi vääntää suuta messingille. Onhan meikäläisellä ollut jo pitkän aikaa tarkoituksena perustaa liikeyritys jälkiaborttien hoitamiseen.

Näin ollen kuopiolainen Jälkiabortti saa mielenkiintoni heräämään kyllä. 2013 perustettu, 2014 ensimmäisen ’ulostautuman’ toimittanut, yhtye lähestyy nyt uusimmallaan. Metallin sekä hardcoren sekoituksella, raa’alla huumorilla sekä ankaralla määrällä sarkasmia varustetun yhtyeen toisen ’ulostautuman’, Sirit Rigos Mortis, ensihetket saavat väkisellä päätä nyökyttymään tahtiin. Viime vuosina paatunut thrash-kannattaja on alkanut kuunnella hälyyttävän paljon punkkia sekä hardcorea, joten Jälkiabortin platta iskeytyy tärykalvoihin juuri oikeaan aikaan. Räkäiset hc-osat saavat erittäin voimakasta hyväksyntää. Edes yllä lepäävä Slayerin paita ei tätä asiaa nyt vain käännä. Kun vielä mieli assosioi levyyn paikallisen Scalping Screenin paikottaista fiilistä, sekä jopa Blood for Bloodin kaltaisia mielikuvia, on yhtyeen kuuntelu yhtäkkiä hymyssä suin tehtävää toimintaa.

Suinkaan tätä ei vaikeuta biisilista, minkä yhtye on loihtinut kasaan. Ennen arvostelun jatkamista pyydänkin arvon lukijaa tutustumaan siihen.

1. Jynkkyä
2. Kuolemannälkä
3. Haasteellinen Tiistai
4. Jälkiabortti
5. Viidakon Ote
6. Fist Twist
7. Puistoboogie
8. Kuningas
9. Pillun Ikuinen Liekki…
10. Miks ne aina kuolee
11. Seksiä hautausmaalla

Sanoitusten pyöriessä silikoonitissien, perseiden, fistaamisen sekä yleisesti nyt ihmisten irstailujen parissa, ollaan tilanteessa, että välillä meinaa revetä täyteen nauruun. En siksi, että kyseessä olisi jotenkin äärimmäistä lapsellisuutta vaan siksi, että kuulen tekovaiheen räkänaurut. Kun tämän ohitse pääsee tajuaa, että yhteiskuntaan, ihmismielen kierouksiin, ja jopa onnellisuuteen viittaavissa sanoissa piilee merkitys. Tätä on hieman hankala pystyä sisäistämään siinä vaiheessa, kun korvissa kuuluu huutoa anaaliseksistä. Noh. Se taitaa olla arvostelijan ongelma tämä.

Jopa saundit tukevat yhtyettä. Alkuun tunkkaisuus ottaa hieman päähän, mutta yllättäen puolivälissä olen unohtanut jo tämän. Olen koukuttunut itse meininkiin.

Mielettömänä yllätyksenä tulee se, että metallisin osa yhtyeen tuotoksesta on hieman puuduttavaa. Hc-puoli toimii erittäin hyvin ja odotankin tulevaisuudessa kuulevani vielä enemmän tätä puolta. Death metal-tyyliset laulamiset eivät iske arvostelijaan vähän pätkää, mutta onneksi nämä ongelmat ovat vain väliaikaisia.

Tohtori Kulli luovii päävokaaleissaan biisit uskottavasti läpi eikä nykypäiväisen yhtyeen tavoin soittotaidossa ole valitettavaa.

Kokonaisuus säilyy ja meininki pysyy hyvänä. En ihmettelisi kuulevani tätä 23 minuutin pakkausta useammin.

Näin ollen tämä klinikka arvioi ja tuomitsee!

9/10
www.facebook.com/jalkiabortti
www.youtube.com/watch?v=ZdWEZUf34_Q
jalkiabortti.bandcamp.com/album/sirit-rigor-mortis-2015
play.spotify.com/album/1jWtFRMH2OH35tOWNeLwbE

Surmakuja, La Barre, 16.7.2015.

Surmakuja 16.7.2015 pärähti käyntiin kolmatta kertaa ravintola La Barressa. Esiintyjinä kinkereissä meuhkasivat paikalliset bändit Rhotide, Fireproven ja Systematic Sickness Kin. Kyseisenä iltana myös rikottiin La Barren kävijäennätys, osallistujia oli yli 300.

Illan aloitti debyyttikeikkansa soittanu Rhotide ja paikalla oli aikaisesta ajankohdasta huolimatta kiitettävästi yleisöä. Keikan alkuun soundit meinasivat olla yhtä huttua, mutta sekin johtui vain siitä, että soundcheck tehtiin surullisen kuuluisaan tapaan ensimmäisen biisin aikana. Musiikillisesti on todella vaikea sanoa mitä tyylisuuntaa bändi edustaa ja allekirjoittaneelle tulee ensimmäisenä mieleen ehkä thrash-metalli. Keikka kokonaisuutena yllätti todella positiivisesti, vaikka bändi oli joutunut hoitamaan tuuraavan kitaristin paikalle parin viikon varoitusajalla. Ei olisi todellakaan uskonut, että kyseessä oli bändin ensimmäinen keikka, sen verran hyvin kaikki hoitivat lavalla meuhkaamisen.

Settilista:

1. Concealed Hatred

2. Inner Flame

3. Haunting Past

4. Consuming Sickness

5. Hollow Eyes

Illan toisena aktina nähtiin Fireproven, eikä keikka alkanut ainakaan mahtavimmissa merkeissä rumpalin hajotettua basarin kalvon ensimmäisten minuuttien aikana, mutta onneksi korvaava basari löytyi siedettävän nopeasti. Fireprovenin progemetalli on todella taidokkaasti soitettua materiaalia, myöskin livenä, mutta lavaesiintyminen jätti taas kerran kylmäksi. Biisit olivatkin sen verran monimutkaisia, että lavalla riehumiseen ei välttämättä jääkään aivan kauheasti aikaa, mutta ehkä tämäkin seikka paranee keikkojen myötä.

Settilista:

1. New Born Truth

2. As Above, So Below

3. 18 Hells

4. Shine

5. Shame

6. The Tower

Illan viimeisen keikan täräytti Systematic Sickness Kin, jolle kyseinen keikka oli myös samana päivänä ilmestyneen "Code Zero" -EP:n julkkarikeikka. Bändi soittikin kyseisen EP:n alusta loppuun. Systematic Sickness Kinin death/thrash-materiaali toimii kyllä parhaiten livenä. Itsekin pari kertaa aikaisemmin bändin nähneenä täytyy sanoa, että bändi on kuulostanut ja näyttänyt jokaisen kerran myötä paremmalta ja paremmalta, joten tämäkään keikka ei tuottanut pettymystä.

Settilista:

1. Never Trust the Signs

2. The Metamorphosis

3. (326)

4. Cell of Abomination

5. Fading

6. Inhaling the Shards

7. Eliminate the Weak

8. Sick

9. I am Your New God

--

10. Rusketusraidat

Kokonaisuutena ilta oli mitä mahtavin ja kuten kävijämäärästäkin huomasi, että ehkä La Barressa pitäisi useamminkin järjestää ilmaisia keikkoja. Varsinkin metallimusiikin saralla.

https://www.facebook.com/Rhotide?fref=ts

https://www.facebook.com/fireprovenband?fref=ts

https://www.facebook.com/systematicsicknesskin?fref=ts

Arvostelussa Jyväskyläläisen Inkvisitorin debuuttialbumi: Doctrine of Damnationin

Inkvisitor on Jyväskylässä 2012 perustettu viiden miehen thrash-metalliyhtye. Yhtye on aikasemmin, vuonna 2014, julkaissut Ep:n Delirious Tales ja sen tiimoilta kieränyt keikkailemassa suomessa.  
Nyt bändi on ahertanut kiertueen jälkeen studiossa ja julkaisee 17.8 debuuttialbumin: Doctrine of Damnationin. 

Levy laittaa itsensä hyvin käyntiin ja antaa sitä mitä on luvannut, nopeaa ja tiukkaa thrashia.
Ensimmäiset biisit menevät kuin siivillä: päätä nyökytellen ja kitaraharmonisointia kuunnellessa.
Alusta asti on selvää, että soittajilta ei ainakaan taitoa puutu joten arvostelijan ensimmäinen kivi sydämeltä putosi het'pittäin. Kitaristit onnistuvat luomaan hyvän tunnelman yhteensoitetuilla harmonioillaan ja sooloilukin onnistuu.
Laulajalla on minusta juuri sopiva ääni tämän tyyliseen musiikkin: huutoa, rosoisuutta ja asenne huokuu tulkinnoissa ja odotan mielenkiinnolla näkeväni miehiä keikalla, koska uskon menon olevan siellä vielä parempaa!
Levylle on omaksi suureksi yllätykseksi sisältynyt myös välisoitto, joka erottui positiivisena asiana, puhumattakaan saksankielellä lauletusta kappaleesta Eine Box.

Noinkin hyvän alun jälkeen on valitettavaa että Doctrine of Damnationin jää omasta mielestäni makaamaan kantimilleen eli ei onnistu pitämään mielenkiintoa levyn viimeisiin raitoihin asti.
Meno on hyvää, mutta valitettavasti puuduttavaa. Yksittäisinä kappaleina ajateltuna mitään ei ole vialla, mutta kokonaisuus on raskas, mikä on sääli koska omaksi suosikikseni nousi levyn toiseksi viimeinen kappale Hellbound for Carnal Knowlegde.
 
Olkoon loppulauselmani: makeaa, mutta ei mahan täydeltä!

6.5/10 

Kappalelista:
1. MMXV A.D
2. Damnation
3. nataS ageM
4. Abduction at Night
5. Three phases of disembodiment
6. J-town Anthem
7. Eine Box (Mobile shredding unit)
8. Nothing to Live For
9. Hellbound For Carnal Knowledge
10. Claim What Is Yours

http://inkvisitor.com/ 
Inkvisitor - Damnation (Official Music Video) 

Bändihaastattelu: Rhotide, FireProven ja Systematic Sickness Kin

Tulevan viikon torstaina 16.7 Joensuussa Pop-kadun Surmakujalla päästään metalliseen hurmokseen. Ravintola La Barren lauteille nousevat kaupungin omat miehet: Rhotide, FireProven ja Systematic Sickness Kin. Otettiin jätkistä koppi ja kyseltiin heidän kuulumisia ja tunnelmia tulevasta keikasta.

Jurot Joensuulaiset äijät antoivat kiitettävästi ulosantia itsestään ja bändistään, toivottavasti he lunastavat puheensa ja räjäyttävät torstaina tunnelman kattoon!

https://www.facebook.com/events/402806786590584/

https://www.facebook.com/systematicsicknesskin?fref=ts

http://www.fireprovenband.com

http://www.rhotide.com

Steven`n´Seagulls Iisalmen Oluset-festarilla

Tämän viikonlopun piti olla 100% vapaata ja 0% työtä. Toisin kävi, mutta hyvästä syystä.
Eilen olin viihtymässä Oluset-festarilla perhepiirin kanssa sen enempää tietämättä lavalle nousevista esiintyjistä. Iloiseksi yllätykseksi ensimmäinen esiintyjä olikin metalli- ja rokkibiisejä maalaisittain sovittava Steven`n´Seagulls.

Ensimmäinen biisi räjäytti käyntiin niin keikan kuin koko festarin. Itse vierailen säännöllisesti Olusilla ja yhtenäkään vuonna ei ole ollut näin paljon ihmisiä katsomassa ensimmäistä esiintyjää.
Iron Maidenin Run to the hillsin aikaan yleisö lauloi villisti mukana huudatusosissa ja meno oli huikea.

Moni miettii nyt, että tämä bändi ei varsinaisesti ole MetalliMedian tyylistä musiikkia, mutta kun ilmoille pärähti minun ja loppuyleisön suureksi yllätykseksi Panteran Cemetery Gates ja Metallican Seek and Destroy, ansaitsee bändi minun mielestä erikoismaininnan metallipiireissä. Erikoismaininnan ansaitsee myös kettupäähineessä koko keikan soittaneen moniosaaja Hiltunen (kuvassa vasemmalla). Mieheltä luonnistui niin haitarin soitto kuin myös huilusoolot.
Kaiken kaikkiaan mahtava keikka, edes Elastinen ei yltänyt yhtä hyvään tunnelmaan.

10- / 10

https://www.youtube.com/watch?v=F5m_8HuEBI4

Embrace The Abandoned - Never Forget The Oath

Savosta ponnahti arvosteluun Embrace The Abandoned bändin toinen Ep, joka kantaa nimeä  Never Forget The Oath. Bändi on startannut uransa vuonna 2011 ja julkaissut debyytti Ep:nsä "True North" vuonna 2013. Bändi tarjoaa omien sanojensa mukaan modernia metallia melodisilla kitaroilla ja örinästä puhtaisiin vaihtelevilla lauluilla. Tällaista tulkintaa olisi Ep:llä luvassa 5 kappaletta sisältäen intro- ja outroraidan.

Ep starttaa käyntiin rauhallisessa merellisessä tunnelmassa ja kuin muistona edesmenneestä Herra Christopher Leestä taustalle nousee jylhä miesääni antaen lyhytsoitolle alkusanat, josta käynnistyy levyn ensimmäinen ralli "The Home Port". Ep onnistuu siinä missä moni muu epäonnistuu, se käynnistyy hienosti ilman spektaakkelimaisia räjähdyksiä ja rytmityksiä. Kitarointi on varmaa ja laulajan ensi puraisu vakuuttaa. Jo ensi hetkistä bändi onnistuu tuomaan esille oman tyylinsä, tosin kieltämättä aika ajoin saan mieleeni toisen tyyliltään samanlaisen bändin joka aloitti soittonsa Kotkassa 90-luvun loppupuolella, mutta se ei minusta ole huono asia.

Tuomas Välimaan puhtaat tulkinnat saavat arvostelijassakin aikaan kylmiä väreitä, vaikka yritin pitää neutraalin tyylini kuunnellessa kappaleita.  Murina tulkinta oli mielestäni perus hyvää suoritusta, mutta puhtaat toivat miehestä esille puolen jolla kehtaa revitellä.

Neljäs kappale "Counter Reactions" nousi omaksi suosikikseni, koska se antoi juuri sitä mitä 2 edellistä kappaletta jätti odottamaan; nopeampaa tempoa ja laitoi nykivän pään täyteen liikeeseen. Rokkipoliisi ei moshaa kuin omilla keikoilla, toisen bändin soidessa voi hellävaroen nyökytellä hyväksyvästi. Ryhmähuudot kaikuivat hyvin ja laulaja onnistuu taas nostamaan itsensä tunnelmiin joita voi kuunnella vain arvostaen. Taito on asia joita tältä bändiltä ei puutu. Aikaisemmin vertaamaani bändiin rinnastaen laulaja suoriutuu minusta paremmin kuin kilpaveljensä.

Päällimmäisenä tunteena outron soidessa on haikeus, musiikki on sellaista jota allekirjoittanut kuuntelee ajaessaan autolla ilta-auringon paistaessa tienviitan näyttäessä "Joensuu 460 km".
Omaan makuuni jäin kaipaamaan tempoltaan nopeampaa rallia, joka nostattaisi tunnelman kattoon. Ei sillä etteikö bändi toimisi myös näin, mutta keskitempoinen meno saattaa jättää ainakin minunlaiseni kuulijan puolikylmäksi muuten toimivassa soitossa. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen julkaisu jos tyyli iskee. Henkilökohtaisesti jään odottamaan bändin seuraavia julkaisuja.

8/10

Biisilista:

1. Intro
2. The Home Port
3. Frozen Anchors
4. Counter Reactions
5. The Untouched Surface (outro)

Bändi:

Tuomas Välimaa - Lead vocals & growls
Oskari Koponen - Rhythm guitar & growls
Joose Koponen - Lead guitar
Henri Teeriniemi - Bass
Paavo Ceder - Drums 

https://www.facebook.com/EmbraceTheAbandoned

https://soundcloud.com/embracetheabandoned

http://www.embracetheabandoned.com/