MetalliMedia: Haastattelussa Pantera tribuuttibändi

Halloweenina 31.10.2015 Ravintola La Barressa esiintyy Pantera tribuuttibändi, otettiin projektin touhumiehet; Johannes Valkonen, Sami Ratilainen ja Tomi Auvinen haastatteluun keikan alla. Mitä miehillä oli kerrottavaa? Selviääkö todelliset motiivit reenaamisen takaa? Miksi juuri Pantera?

Tapahtuma on Susiraja Metal Club Ry:n järjestämä ja alla linkki tapahtumaan.

https://www.facebook.com/events/1635397323381768/

A Hard D's night @LaBarre 3.10 -15

Pitkän sairaustauon jälkeen otin suunnakseni Ravintola Barren ja lähdin katsastamaan  A Hard D's night- tapahtuman bändejä. Vaihdoin hunajaisen teen kahviin sekä olueen ja annoin räkäisten korvieni taas tottua musiikin sulosävelmiin.
Ilta ei omalta osaltani alkanut mallikkaasti, koska myöhästyin pahasti ensimmäisestä bändistä Teddy Bear Doctors. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, mutta valitettavasti tämän bändin osalta allekirjoittaneella ei ole pahaa eikä hyvää sanottavaa.

https://www.facebook.com/TeddyBearDoctors

Toisena bändinä soitti Hautajaisyö, joka onnistui yllättämään minut positiivisesti, vaikkakin savolainen bändi yritti kappaleiden välissä piikitellä karjalaista lihaa.
Ensi_kuvani bändistä oli, lainaten artistia, "rumia läskejä". Pois lukien rumpalin, joka mielestäni vaikutti ala-asteen opettajalta. 
Tämän sanottuani oli shokkiefekti valmis ensimmäisen kappaleen käynnistyessä; ala-asteen opettajasta muuntautui tuplapedaalia polkeva, keskitynyt ja tarkka metallirumpali ja ilokseni rumat läskit lavan edessä soittivat bändin melankolista thrash- ja deathmetallia vakuuttavasti. Melankolia huokui laulajasta, jonka sanoitukset ammentuivat paljolti itsetuhoisuuden ja masennuksen ympärillä, mutta mahtuipa viimeiseksi kappaleeksi kuitenkin rakkauslaulu. Tosin balladiksi sitä on turha tituleerata.

Kaiken kaikkiaan bändi toimi ja odotan innolla Halloweenina 31.10.2015 ilmestyvää pitkäsoittoa.
https://www.facebook.com/Hautajaisyo 

Illan viimeinen esiintyjä oli kotikaupungin uusi tulokas Beating Dead Meat, joka soitti levynjulkkarikeikkansa.
Energisyys ja nopeus oli avainsanoja, jotka pyörivät soiton aikan mielessä. Vaikkakin ilmeisesti edellisillan juhlinta tuntui vaikuttavan, jos ei muuhun niin ainakin välispiikkeihin, lähti paletti pyörimään nätisti... niin nätisti kuin ensimmäisellä nuotilla katkennut bassonkieli voikaan lähteä.
Jätkät ei vähästä säikähtäneet ja seuraavassa kappaleessa olikin taas täysimiehitys, kiitos edellisen bändin basistille basson lainasta.
Biisit olivat nopeita ja ajoittain Joona Komulaisen rumpalointi korjasi pientä, mutta vaaratonta, rytmihäiriötä sydämessäni. Se missä bändi onnistui yllättämään oli kitarariffit, jotka aika-ajoin olivat miellyttävää kuunneltavaa, muuten tappavantasaiseen suoritukseen.
Bändin tyylisuuntauksen nimeäminen oli mielestäni hankalaa ja tässä vaiheessa tyydyn vain kommentoimaan yhtyeen musisointia metalliksi; pieni salaperäisyys ei tietenkään ole huono asia.

Beating Dead Meat lunasti ansaitusti kotiyleisön suosion ja on ehdottomasti seuraamisen arvoinen yhtye.

https://www.facebook.com/Beatingdeadmeat